Järjestöhistoriaa

Sisällys:

Tässä osiossa keskitytään Tampereen seudun vasemmistolaisten työväenjärjestöjen toimintaan ja esitellään kukin järjestölohko omana kokonaisuutena.

SKP

SKP:n Tampereen piirijärjestö (P. R.)

Syyskuun 1944 välirauhan jälkeen SKP:n julkinen toiminta käynnistyi nopeasti. SKP:n Tampereen osasto perustettiin 29.10.1944 ja puolueen piiritason toiminta alkoi pian sen jälkeen marraskuussa. SKP:n Tampereen piirijärjestö perustettiin virallisesti piirikokouksessa 7.1.1945, jolloin puolueeseen hyväksyttyjä jäseniä piirissä oli noin 250. Vuoden 1945 lopulla SKP:n piirijärjestössä oli jo 25 osastoa ja yli 1600 jäsentä.

Oman organisaationsa rakentamisen lisäksi kommunistit huolehtivat muiden järjestöjen, ennen muuta SKDL:n, naisliiton, nuorisoliiton ja pioneeriliiton sekä SNS:n toiminnan organisoinnista. SKP:n jäseniä oli mukana kaikissa edellä mainituissa ja monissa ”demokraattisissa” joukkojärjestöissä. Periaatteena oli puolueen johtava osuus, mikä merkitsi sitä, että kaikki em. järjestöjen keskeiset asiat käsiteltiin ensin SKP:n piirin johtoelimissä, jonka jälkeen kommunistit veivät tätä linjaa eteenpäin SKDL:ssa ja muissa järjestöissä.

SKP:n Tampereen piirijärjestössä oli vuonna 1950 (??) noin ?? jäsentä ja ?? puolueen rekisteröityä perusosastoa. Osastot olivat Tampereen alueosastoja (?? kpl), muiden kuntien alueosastoja (??) sekä työpaikkojen puolueosastoja (??). Lisäksi oli muutamia rekisteröimättömiä puolueryhmiä. Lisäksi puolue organisaatioon kuului aluejärjestöjä (Tampereen, Nokian, Valkeakosken ja myöhemmin myös Ylöjärven aluejärjestöt). 1980-luvulle saakka osastojen määrä pysyi suurin piirtein ennallaan (??)/ väheni yhteensä noin ?? osastoon. Vuoden 1950 jälkeen piirijärjestön jäsenmäärä kehittyi seuraavasti ??.

Eri ammattialoilla työskentelevien ja työpaikkapuolueosastojen työtä ohjasivat piiritasolla toimivat alakohtaiset puoluekomiteat (niitä olivat ainakin metallialan, rakennusalan, paperityöläisten, jalkinealan, kemian alan, elintarvikealan, liikealan, kiinteistöalan, ?? ja ?? puoluekomiteat). Lisäksi piiritason puolueorganisaatioon kuului erilaisia jaostoja, esimerkiksi valistus-, tiedotus-, talous-, naistyön ja nuorisotyön jaostot (?lisää).

Piirijärjestön johdossa oli noin 20-henkinen piirikomitea ja sen useammin kokoontuva työvaliokunta. Päivittäistä puoluetyötä johtivat palkalliset toimitsijat, joista tärkein ja vaikutusvaltaisin oli piirisihteeri, ja hän oli huomattavasti merkittävämpi johtaja kuin piirijärjestön puheenjohtaja. Ensimmäinen piirisihteeri oli Aili Mäkinen vuosina 1944-45, sitten merkittävimpiä olivat vuosien 1945 ja 1954 välillä piirisihteerinä ollut Leo Suonpää (sittemmin kansanedustaja ja ministeri) sekä vuodesta 1958 lähes kolme vuosikymmentä piirisihteerinä toiminut Esko Malmberg.

SKP:n Tampereen piirin organisaatio oli varsin luja ja yhtenäinen 1960-luvulle saakka. 1960-luvun alkupuolella SKP:ssa alkoi olla tyytymättömyyttä 40-luvulta asti vallassa olleeseen ja jähmettyneeksi koettuun puoluejohtoon. Myös puolueen ideologiaa ja strategiaa sosialismiin siirtymiseksi haluttiin uudistaa. Myös Tampereen piirijärjestö kannatti puoluejohdon uudistamista, mutta vuoden 1966 edustajakokouksessa tapahtunut puoluejohdon vaihto meni pitemmälle kuin Tampereen kommunistien enemmistö olisi halunnut.

Vuosina 1964–69 SKP:ssa käytiin perusteellista ideologista keskustelua sosialismiin siirtymisen teistä ja yleisemminkin puolueen tarpeesta uudistua. Tampereen piirijärjestö jakaantui tässä keskustelussa yhä syvemmin kahtia niin, että enemmistö piirin kommunisteista vastusti puolueen 15. edustajakokouksessa vuonna 1969 voitolle päässyttä uutta puoluejohtoa ja sen poliittista linjaa. Tampereen piiri ilmaisi olevansa ”omalla linjalla”, eikä se marssinut muiden vähemmistöön jääneiden piirien mukana Koiton talolle uuden puolueen perustamista pohtimaan.

Puolue yhdistyi muodollisesti ylimääräisessä edustajakokouksessa 1970, mutta käytännössä se jakaantui yhä selkeämmin kahdeksi osapuoleksi, jotka taistelivat toisiaan vastaan niin päivänpolitiikassa kuin keskustelussa syvemmistä ideologisista kysymyksistä. Pohjois-Hämeessä kommunistit olivat eri mieltä erityisesti suhtautumisessa SKDL:n osallistumisesta maan hallitukseen sekä suhteessa harjoitettuun tulopolitiikkaan.

Puolueen sisäisen valtataistelun logiikka vei Tampereen piirin linjan jonkinlaisesta kolmaslinjalaisuudesta yhä kiinteämmäksi osaksi ”stalinisteiksi” tai ”taistolaisiksi” kutsuttua puolueen vähemmistöä. 1970-luvun alussa Tampereen piirin johto alkoi osallistua oppositiopiirien Tiedonantaja-yhdistyksen toimintaan ja vuonna 1973 se nimesi Tiedonantajan valtakunnalliseksi äänenkannattajakseen.

1970-luku oli erityisesti Tampereen seudun suurissa tehtaissa ja muillakin työpaikoilla lakkojen ja muiden työtaistelujen aikaa, ja se radikalisoi työväenluokkaa. Samaan aikaan vasemmistolaisuus, erityisesti ja SKP:n Tampereen piirin linjaa tukeva taistolaisuus vahvistuivat opiskelijoiden ja muunkin nuorison keskuudessa. Nämä molemmat tendenssit toivat vuosittain satoja uusia jäseniä SKP:n Tampereen piiriin. Puolueen jäsenmäärän kasvun lisäksi toiminta monipuolistui, mikä näkyi myös SKP:n valtakunnallisen vähemmistön kannatuksen kasvuna monissa vaaleissa.

Kannatuksen kasvu jäi tilapäiseksi. 1980-luvun puolivälissä SKP hajosi kahtia, Tampereen piirijärjestö erotettiin puolueesta, ja se perusti muiden erotettujen piirijärjestöjen kanssa uuden puolueen( SKP-yhtenäisyys, lyhenne oli SKP(y)).

Valtakunnallisen SKP:n linjaa tukevaksi uudeksi piirijärjestöksi perustettiin SKP:n Pirkanmaan piirijärjestö. Se jäi toiminnaltaan ja jäsenmäärältään selvästi heikommaksi kuin Tampereen piirijärjestö muun muassa siksi, että sen jäsenet toimivat ensisijaisesti SKDL:n järjestöjen kautta. SKP:n Pirkanmaan piirijärjestö oli pikemminkin kommunistien sisäisessä taistelussa tarpeellinen aatteellinen järjestö kuin päivänpolitikkaa johtava poliittinen organisaatio.

Kirjallisuutta:
Taistelun tiellä. SKP:n Tampereen piirijärjestön 30 vuotisjuhlajulkaisu
Selin Sakari: Optimistien sukupolvi
Raittila Pentti: Vasemman laidan toisinajattelijat. Taisto Harra ja Mauri Sirnö kommunistisina journalisteina ja poliitikkoina Tampereella 1960–1980-luvuilla
Vartiainen, Vesa (2006) Haalarimiehet ja valkokaulustyöläiset. SKP:n Tampereen piirijärjestö paikallisena toimijana puolueen valtakunnallisessa hajaannuksessa 1964–1971. Pro Gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto, Historiatieteen laitos

Puolue-elämää maaseudun kylässä ja suuressa metallitehtaassa (PR)

Taavi Lintunen kertoo tulostaan työväenliikkeeseeni, muutosta maaseudun pikkukylästä tehdastöihin Tampereelle ja tiestä kansandemokraattisen liikkeen toimitsijaksi:

Liityin SKP:n jäseneksi kesällä 59 Punkalaitumella, Liitsolan kylän SKP:n osastoon. Se oli pieni kylä, en muista paljonko jäseniä oli, mutta 25-30 kuitenkin. Se oli hyvin vasemmistolainen kunta, 60-luvun alussa kunnanhallituksen puheenjohtajakin oli SKDL:stä. Se punaisuus tulee torppariajoista ja vuoden 18 tapahtumista. Silloin pitäjästä tapettiin yli 300 punikkia, minäkin olin kahden punaorvon lapsi.

Punkalaitumella kylien asukkaat tunsivat toisensa, ne keskusteli asioista. Tehtiin poliittista työtä sillä tavalla ja yritettiin vaikuttaa demareihinkin, jossain määrin onnistuttiinkin. Puolueosastossa maailmanpolitiikkaa pohdittiin aika vähän, mutta valtakunnan politiikkaa ja niitä temppuja jotka kohdistui tavallisiin ihmisiin, niistä puhuttiin. Siellä oli maaseudun köyhälistöä, suuri osa taloudesta vaihdantataloutta. Kun lehmä käytiin talossa astuttamassa, siitä piti tehdä talolle ”sonnipäivä”, kananmunia myytiin, puolukoita poimittiin, oli hevosella metsäajoa.

Puolueosaston kokoustoiminta oli säännöllistä. Kunnallispolitiikkaa käsiteltiin osastossa, Liitsolan kylässä ei ollut SKDL:n osastoa eikä naisosastoa. Kirkonkylässä oli SKDL:n yhdistys. Se oli entinen sos.dem. työväenyhdistys, jolla oli työväentalokin, joka on edelleen pystyssä. Kirkolla oli myös SKP:n osasto.

Olin ollut puutarhatöissä, sitten tein salaojatöitä, ja syksyllä 1960 tulin Tampereelle ja menin kyselemään Lokomolle töitä. Olin talven teräsvaluputsaamossa. Se oli kauhea työpaikka, hirveä melu ja pöly, eihän silloin ollut työsuojelusta mitään tietoa. Syksyllä 61 pääsin levyosastolle aputyöntekijäksi. Siellä järjestettiin kahden viikon pikakurssi, jolla levysepille koulutettiin apumiehiä. Olin sitten kuutisen vuotta levyosastolla töissä ja hankin ohutlevysepän ammatin.

Levyosastoilla oli Järvisen Matti joka oli SKP:n osaston taloudenhoitaja, sen kautta keväällä 1962 järjestyi siirtyminen Punkalaitumelta SKP:n Lokomon osastoon. Heti ensimmäisessä kokouksessa Järvisen Matti kertoi lähtevänsä puoleksi vuodeksi asennushommiin Kuopioon. Siinä toverit katsoi mua että oon tämmöinen uusi mies, enkö lähtisi taloudenhoitajaksi. Sanoin että tiedän kirjanpidosta sen verran kun jatkokoulussa opetettiin maatalouskirjanpidosta, sen tiesin että Debet ei oo aina ikkunan puolella. Toverit katsoi että toihan riittää hyvin ja mut valittiin osaston taloudenhoitajaksi. Kun Järvisen Matti tuli komennukselta, se vielä opetti mulle tilinpäätökset ym.

Olin taloudenhoitajana vuoteen 64, jolloin puolueosaston puheenjohtaja Väinö Saarinen siirtyi metallin piiriasiamieheksi, ja silloin ne valitsi minut osaston puheenjohtajaksi. Pääluottamusmies Nylundin Topi oli kuitenkin puolueen tärkein mies tehtaalla.

Lokomolla oli silloin duunareita 1600, toimihenkilöineen 2400 työntekijää. Puolueosastossa oli jäseniä 60-luvulla 70-80. Lokomon osastossa toiminta oli erilaista kuin Liitsolan kylässä Punkalaitumella. Kokouksissa käsiteltiin ay-asioita, yleispolitiikkaa, kunnallispolitiikkaa. Pääluottamusmies Nylundin Topi oli kaupunginvaltuutettu, ja hänen kauttaan tuli kunnallispoliittiset kysymykset myös metallialan puolueosastoon. Ammattialan asioita varten piirissä oli vielä metallin puoluekomitea, jossa oli kommunisteja ainakin kaikista suurimmista metallitehtaista.

Myös 60-luvun kiistat SKP:n linjasta tulivat osaston keskusteluihin. Ensimmäinen ristiriita joka tuli julkisuuteen enemmän oli keskuskomitean päätöslauselma vuodelta 65, sen nimi oli ”Marxilaisesta valtioteoriasta ja Suomen tiestä sosialismiin”. Siinä revisioitiin tätä leniniläiseksi ajateltua linjausta .. kun oli tällainen käsite kuin proletariaatin diktatuuri, niin siinä se muutettiin käsitteeksi työväen valta. Näistähän tuli vallan helkkarinmoiset huudot silloin ja minäkin pikkuisen myötäilin sitä keskuskomitean linjaa, mutta sitten Nylundin Topi opasti mut suhteellisen äkkiä oikeemmille linjoille.

Lokomolta lähdin 1966 SKDL:n Tampereen kunnallisjärjestön sihteeriksi. Malmbergin Esko mua siihen pyysi. Vähän sitä ihmettelin, kun se oli SKP:n piirisihteeri. Se oli isoveli, joka hoiteli minut SKDL:n järjestöön töihin. Olin siinä vuoteen 70 ja siihen liittyen pari vuotta Tampereen kaupunginhallituksessa.

Vuonna 1970 olin mukana puolueen ylimääräisessä edustajakokouksessa, oltiin ikään kuin pakkoraossa. Muitten vähemmistöpiirien edustajat oli edelleen tiukalla linjalla, Tampereen piiri pyöri eräänlaisena kolmaslinjalaisena siinä välissä. Tehtiin päätökset, mutta ei siinä sellaista eheyttämisen henkeä ollut, että sillä todellisia tuloksia olisi saatu, se oli muodollinen eheytys.

(Taavi Lintusen haastattelusta 1.12.2016, haastattelijana Pentti Raittila)

SKP:n Tampereen piirijärjestön 30- vuotisjuhla
(Varpu N)

Tilaisuuden aloitti Tampereen työväenyhdistyksen soittokunta, tervehdyssanat lausui piirisihteeri Esko Malmberg, sitten pioneerit toivat laulutervehdyksensä. Tämän jälkeen esitettiin kuvaelma “Kun Tampereella startattiin”, joka kertoi SKP:n julkisen toiminnan alkuvaiheista Tampereella. Juhlapuheen piti SKP:n varapuheenjohtaja Taisto Sinisalo. Tämän jälkeen Kanerva-kuoro ja TTY:n soittokunta esiintyivät (TTY: Barrikadimarssi, Poloneesi, Taistojen tiellä. Kanerva-kuoro TTY:n kanssa: Köyhälistön marssi, Yhteisvoima, Yhteisrintama). Neuvostoliiton kommunistisen puolueen Kievin aluekomitean tervehdyksen esitti N.S.Kapto. Rantaperkiön Iskun naisten liikuntaesityksen jälkeen vuorossa oli Demokraattisten nuorten lauluryhmä. Tilaisuuden päätti yhteislaulu Kansainvälinen. Lisäksi kuultiin kuultiin Tampereen demokraattisen nuorisoyhdistyksen puheenjohtajan Lars Kihlströmin juhlatervehdys, “Nuori kaarti” esiintyi, sekä kuultiin SKP:n kunniapuheenjohtaja Ville Pessin onnittelusähke.

30- vuotisjuhla järjestettiin Sampolassa 12.1.1975, ja sitä edelsi 10.-12.1. Lenin-seminaari, jonka aiheena oli “Vallankumouksellisuus ja reformismi”, alustajina muun muassa Neuvostoliiton tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen prof. T.J.Oiserman ja yhteiskuntatieteiden tohtori Horst van der Meer DDR:stä.

Hämeen Yhteistyön uutisoinnin mukaan SKP:n Tampereen piirijärjestön 30-vuotisjuhliin saapui niin paljon puolueen jäseniä ja ystäviä, että Sampolan juhlasalissa osa yleisöstä joutui seisomaan, ja myös salin ulkopuolelle jäi kuuntelijoita. Varovaistenkin arvioiden mukaan tilaisuuteen otti osaa yli 800 henkeä. (HY 14.1.1975)

Tilaisuutta varten oli koottu SKP:n Tampereen piirijärjestön 30-vuotisjuhlajulkaisu Taistelun tiellä. Sen ja juhlassa esitetyn “Kun Tampereella startattiin” -kuvaelman käsikirjoitukset löytyvät Kansan Arkistosta. Tilaisuuden juontajana toimi näyttelijä Jussi Helminen.

SKDL

SKDL:n Pohjois-Hämeen piirijärjestö (P. R.)

Vuoden 1944 lopulla SKP:n Tampereen piirikomiteassa päätettiin SKDL:n toiminnan aloittamisesta. Tavoitteena oli mahdollisimman laajoja demokraattisia joukkoja kokoavan järjestön perustaminen. Ajatuksena oli myös esiintyminen vaaleissa tuon laajan järjestön nimissä. Jo marraskuussa 1944 perustettiin SKDL:n vaalipiirikomitea, johon oli kutsuttu myös sos.dem. opposition edustajia. Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1945 SKDL:n listoilta valittiinkin kahden kommunistin (Lauri Myllymäki ja Elli Stenberg) lisäksi sosialidemokraattien ”kuutosiin” kuulunut K.H. Viik.

SKDL oli yhteistyöjärjestö, jonka nimissä kommunistit ja heidän läheiset liittolaisensa esiintyivät vaaleissa, kunnanvaltuustoissa, eduskunnassa ja muissa julkisyhteisöissä. SKDL:n piirijärjestössä oli omia ”SKDL:n osastoja”, joista muutama (Kuinka monta, missä??) oli sosialidemokraattisesta puolueesta siirtyneitä työväenyhdistyksiä. Sen lisäksi SKP:n, SNDL:n, SDNL:n, SDPL:n ja myöhemmin myös SOL:n piirijärjestöt olivat SKDL:n piirin yhteisöjäseniä.

Jäsenistössä oli jonkin verran päällekkäisyyttä, mutta SKDL:ssa oli paljon muitakin kuin SKP:n jäseniä. 1980-luvulle saakka kommunisteilla oli enemmistö ja ennen kaikkea ratkaiseva rooli SKDL:n piirijärjestön johtoelimissä.

1960-luvun puolivälissä kommunistien kahtiajakoon johtanut SKP:n valtakamppailu tuli myös SKDL:n piirijärjestön sisälle. Pohjois-Hämeen piirissä enemmistö oli puolueen vähemmistösiivellä. Ongelmat kärjistyivät vuonna 1971 SKDL:n piirijärjestön julkaiseman Hämeen Yhteistyön päätoimittajan valintaa koskevan kiistan ja sitä seuranneen toimittajien lakon johdosta. SKDL:n johto katkaisi suhteet Pohjois-Hämeen piirijärjestöön ja perusti sen rinnakkaisjärjestöksi puolueen valtakunnallista linjaa noudattavan SKDL:n Tampereen toimiston.

1970-luvun alkupuolella kansandemokraatit toimivat erillään rinnakkaisissa piiritason järjestöissä, mutta vaaleissa esiinnyttiin samoilla listoilla, ja riidoista huolimatta SKDL:n kannatus kääntyi nousuun.

Vuonna 1977 tuli uusi käänne, kun SKDL:n piiritoimikunnan enemmistö teki eheytyssopimuksen SKDL:n Tampereen toimiston kanssa. Jälkimmäisen toiminta lopetettiin ja voimat yhdistettiin SKDL:n Pohjois-Hämeen piirijärjestöön, joka siirtyi noudattamaan SKDL:n valtakunnallisen enemmistön linjaa. Valtaosa alueen kommunisteista irtautui eheytyssopimuksesta ja toimi ensisijaisesti puoluevähemmistöä ja Tiedonantaja-lehteä tukevan SKP:n Tampereen piirijärjestön kautta.

1980-luvun puolivälissä hajaannus syveni, kun SKP:sta erotetut perustivat SKDL:n rinnakkaisjärjestöksi Demokraattinen Vaihtoehto (Deva) -nimisen vaalipuolueen.

Vuonna 1990 SKP:n, SKDL:n ja Devan toiminnat ajettiin alas ja perustettiin Vasemmistoliitto. Lähes kaikki SKDL:ssa toimineet sekä valtaosa SKP:n Tampereen piirin ja Devan jäsenistöstä tuli mukaan sen toimintaan.

Kirjallisuutta:
Taistelun tiellä. SKP:n Tampereen piirijärjestön 30 vuotisjuhlajulkaisu, s. 90–98
Selin Sakari: Optimistien sukupolvi
Raittila Pentti: Vasemman laidan toisinajattelijat. Taisto Harra ja Mauri Sirnö kommunistisina journalisteina ja poliitikkoina Tampereella 1960–1980-luvuilla
Vartiainen, Vesa (2006) Haalarimiehet ja valkokaulustyöläiset. SKP:n Tampereen piirijärjestö paikallisena toimijana puolueen valtakunnallisessa hajaannuksessa 1964–1971. Pro Gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto, Historiatieteen laitos
Lintunen Taavi: kunnallispolitiikan mustelmat
Keihänen Pertti: Orpopojan valssi

Taulukko: SKDL osastot

SNDL

SNDL -naisten liitto (Osmo S.)

Suomen Naisten Demokraattinen Liitto perustettiin vuonna 1944. Myös Tampereen seudulla alkoi naisjärjestöjen toiminta kehittyä nopeasti. SNDL:n piirijärjestö Pohjois-Hämeeseen perustettiin v.1947S Silloin osastoja oli parikymmentä, mutta määrä lisääntyi nopeasti. Suurimpia osastoja olivat alussa Tampereen Demokraattiset Naiset, Valkeakosken Demokraattiset Naiset ja Messukylän Demokraattiset Naiset. Myös Pispala ja Tahmela olivat voimakkaiden osastojen alueita.

Vuonna 1950 osastoja oli 21, ja niissä oli lähes 1200 jäsentä. 50-luvun puolivälissä osastoja oli noin 50 ja jäseniä lähes 2400. Kymmenen vuotta myöhemmin 63 osastossa oli lähes 2600 jäsentä. 1980-l.uvulle saakka osastojen ja jäsenten määrä säilyi suurin piirtein tällä tasolla. (??)

SNDL toimi omana itsenäisenä liittonaan tavoitteenaan ajaa naisten oikeuksia, edistää sosiaalista tasa-arvoa ja rauhantyötä, tehdä poliittista vaikuttamista SKDL:n rinnalla sekä järjestää kulttuuri- ja valistustoimintaa. SNDL olikin eräs maamme voimakkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista naisjärjestöistä, joka oli nimen omaan työläisnaisten järjestö. SNDL:n valtakunnallinen jäsenmäärä vaihteli 10 000 ja 20 000 välillä.

SNDL kuului Naisten kansainväliseen demokraattiseen liittoon, jonka puheenjohtajana toimi 1969-74 SNDL:n Hertta Kuusinen. Mirjam Vire-Tuominen toimi NKDL:n pääsihteerinä 1977-90.

Yksi toimintamuodoista olivat ns. käsityöillat, joissa naiset kokoontuivat kutomaan ja tekemään muita käsitöitään. Samalla joku kokeneempi toveri selvitti ajankohtaisia poliittisia kysymyksiä. Jotkut miehet naureskelivat näitä ’käsityökerhoja’, mutta ne olivat tehokas valistustyön muoto. Muita toimintamuotoja olivat illanvietot, myyjäiset, retket ja tapaamiset muiden naisosastojen kanssa. Naisosastoilla oli tärkeä merkitys myös SKDL:n vaalityön tukijana.

Liitto julkaisi vuodesta 1945 Uusi Nainen -lehteä, jonka nettolevikki oli 1977 lähes 80000, mikä teki siitä kuudenneksi suurimman suomalaisen naistenlehden. SNDL järjesti myös valtakunnallisia työläisnaiskonferensseja 1970 ja -80 luvuilla.

KIRJALLISUUTTA:
Elina Katainen: Akkain aherrusta aatteen hyväksi. Suomen naisten demokraattinen liitto 1944–1990 (KSL 1994)

Neuvottelukokous naisten oikeuksien puolesta 1953 (Varpu N)

Naisenpäivänä 1953 kokoontui vapaapalokunnan talossa Tampereella Suomen Naisten Demokraattisen Liiton järjestämänä Naisten oikeuksien kansallinen neuvottelukokous, johon otti osaa noin 600 osallistujaa eri puolilta Suomea.

Toimittaja Elsa Aaltosen alustuksen aiheena oli “Naisten oikeudet työtätekevinä kansalaisina”. Kansanedustaja Irma Torvi alusti aiheesta “Naisten sosiaalinen turvallisuus“.

Tervehdyksensä kokoukselle toivat Tampereen metallimiesten, rakennustyöläisten, Jalkinetyöntekijäin ja Tampereen Demokraattisten naisten lähetystöt. Alustuksien ja tervehdyksien lisäksi kokouksessa käytettiin 57 puheenvuoroa. Lisäksi Naisten oikeuksien kansallisesta neuvottelukokouksesta lähetettiin Neuvostonaisten antifasistiselle komitealle suruvalittelut generalissimus Stalinin poismenon johdosta. Kokouksen avausta edelsi Tampereen Järjestötaloyhdistyksen soittokunnan alkusoitto. Kokous päättyi yhteislauluun Työväen marssi.

Kokouksessa keskustelun aiheena oli esimerkiksi vuorotyön soveltuvuus naisille. Esimerkkinä käytettiin Kotkan paperitehtaan järjestelyitä, joissa naiset tekivät niitä töitä, joita miehet eivät suostuneet tekemään. Työ on kosteaa ja aiheutti reumaattisia tauteja, mutta naiset saivat kolmivuorotyöstään pienempää palkkaa miehiin verrattuna.

Samapalkkaisuuden vaade nousi keskusteluissa esille. Eräs kokouksessa käytetty puheenvuoro koski Takon paperitehdasta, erityisesti sen kartonkiosastoa. Puheenvuoron käyttäjä toi esille, että työ on raskasta ja pienipalkkaista ja vaikka raskaan työn lisää maksetaankin paperilla, sitä uolimatta naisille harvoin maksettiin.

Seuraavassa keskustelukohdassa esille nostettiin synnytyslomakysymys, jossa alustaja koki välttämättömäksi saada lomaa 3-4 viikkoa ennen synnytystä ja synnytyksen jälkeen 6 viikkoa lomaa. Tältä sairausajalta vaadittiin saada täysi palkka. Muut puheenvuorot käsittelivät työturvallisuutta, naisten alityöllisyyttä eräillä paikkakunnilla, esimerkiksi Jyväskylässä. Naispuolisen väestön ammatillisen koulutuksen välttämättömyys nousi vaateena voimallisesti esille kokouksessa käytetyissä puheenvuoroissa.

Kansan Arkisto, Suomen Naisten Demokraattinen Liitto 1953 Hh:2 Säilytysyksikön tunniste H:448

SDNL

SDNL Tampereen piirin perustava kokous 3-4.helmikuuta 1945. (Varpu N.)

Puheenjohtajina kokouksessa toimivat Orvo Leiniö ja Eino Järvinen. Pöytäkirjan laativat Laina Kanerva, sekä Saga Lahtinen. Kokouksessa oli edustettuina 15 eri osastoa ja 22 kokousedustajaa. Lisäksi paikalle oli saapunut joukko SDNLn toiminnasta kiinnostuneita henkilöitä.

Kokouksen avasi Voitto Mikkola ja kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Orvo Leiniö. Kokous julistettiin lailliseksi ja päätösvaltaiseksi, sillä kokouksesta oli ilmoitettu kirjeellisillä kutsuilla sekä lehdessä Vapaa Sana.Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Sirkka Salmi ja Hillervo Laurila.Kokouksen asiakohdassa10 päätettiin perustaa Suomen demokraattisen Nuorisoliiton Tampereen piirin piirijärjestö.

Vuoden 1945 loppuun ulottuvassa SDNL:n piirijärjestön toimintasuunnitelmassa esitettiin, että SDNL Tampereen piiri alkaa valmistelemaan Tampereella järjestettäväksi Kansainvälistä nuorisopäiväjuhlaa ja kutsuvansa osalliseksi siihen sosialidemokraattien nuorisopiirijärjestön, TUL:n Tampereen piirijärjestön ja mahdollisesti muita nuorisojärjestöjä.

(SDNL 1D (Kansan Arkisto 5.8.25))

Spartakiadit Tampereella 18.-20.6.1976

SDNL oli 1970-luvulla samalla tavoin jakaantunut kahteen osapuoleen kuin SKP ja SKDL. Puolueen vähemmistöä tukevat nuorisoliittolaiset (”taistolaiset”) järjestivät omia valtakunnallisia tapahtumiaan, joista suurimpia olivat urheilua, kulttuuria ja monenlaisia seminaareja sisältäneet Spartakiadit (ensimmäiset Hangossa 1973, sitten Porissa 1974, Lahdessa 1975 ja Tampereella 1976). (PR)

Spartakiadit 76 -julkaisun kuvaus tapahtumasta

(Varpu N.):

Lehdessä on 48 sivua ja 103 kuvaa. Julkaisijat SDNL:n Tampereen seudun aluejärjestö, Tampereen yliopiston marxilaiset ryhmät. Toimituskunta Jussi Tuormaa (vastaava), sekä Spartakiadien tiedotusprikaati. Paino S, Tampere 1976. Spartakiaditoimikunnan puheenjohtaja Marjatta Stenius.

4. Spartakiadit 18.-20.kesäkuuta 1976 keräsivät Tampereelle yli 10 000 nuorta kaikkialta maasta. Ensimmäisillä spartakiadeilla Hangossa edustusta oli noin 1000.

Seminaareihin ja tapaamisiin osallistui yli 6000 nuorta. Konsertti ja teatteriesitykset keräsivät suunnilleen saman määrän osallistujia. Luku olisi ollut suurempi, mutta tapahtumapaikkojen kapasiteetti tuli vastaan. Elokuvia ilmoitettiin seuranneen noin 2000 katsojaa. Lähes taukoamaton sade ei vaikuttanut urheilukilpailuihin osallistumiseen. Sunnuntaina Pyynikin urheilukentän katsomon ilmoitettiin olleen täpötäynnä seuraamassa urheilusuorituksia. Lentopallo-otteluihin osallistui noin 200 joukkuetta, jalkapalloon 50 ja Luis Corvalan-solidaarisuusviestiiin 120 joukkuetta. Spartakiadit 76 päättyi mielenosoitusmarssiin, johon otti osaa yli 10 000 spartakistia.

SDPL

Pioneerista kommunistiksi (PR)

(Kauko Laakso, otteita haastattelusta 24.1.¨2018)

”Tulin mukaan todella varhain. OIen syntynyt 1938, ja sodan jälkeen kun toiminta alkoi minut on viety pioneereihin heti vuonna 1945, kun pioneeritoiminta on alkanut. Siitä alkaen olen ollut mukana järjestötoiminnassa.

Pioneeriliiton toiminnassa olin ensin pikkupioneerina, siitä kasvoin vähän isommaksi, sitten apuohjaajaksi ja ohjaajaksi, siitä piiritoimikunnan jäseneksi, ja olin vähän aikaa piirin puheenjohtajanakin. Siinä tehtävässä jouduin kulkemaan pitkin piiriä eri osastoissa ja komentamaan ohjaajia viemään osastoille piirin terveisiä. 50-luvun lopulle ja 60-luvun taitteeseen asti olin siinä.

Tampereen demokratian pioneerit perustettiin 1945. Omat muistikuvat sieltä alusta ovat hatarat. Aluksi toimittiin Tampereen osastossa, myöhemmin perustettiin alueosastoja Messukylään, Koivistonkylään jne. Alkuvaiheessa väkeä oli paljon ja monen ikäisiä. Ajateltiin, että pioneeritoiminnassa ollaan 14-15-vuotiaaksi, jonka jälkeen siitä siirryttäisiin nuorisoliittoon.

Se oli selkeästi vasemmistolaista nuorisotoimintaa. Kaikki ohjaajat olivat vasemmistolaisia, osittain jo sodanedellistä polvea, jo silloin toiminnassa mukana olleita aktiivisia poliittisen työn tekijöitä. Pioneeriliitto sai nopeasti sodan jälkeen aikaiseksi opintoaineistoja, ne olivat paljolti Järjestönuorten perintönä syntyneitä.

Koko toiminta keskittyi voimakkaasti aatteelliseen valistukseen ja myös kaiken näköisiin suorituksiin, joita oli pioneeriliinan suoritus, ohjaajan tittelin tienaaminen, ja erilaisia pioneerien suoritusmerkkejä oli useampia. Oli opintoteemoja ja opintoteemasarjoja, ja opintomerkeissä oli hyvin voimakas poliittinen sisältö, toki muokattuna niin, että lapsikin voi ymmärtää. Sitä mukaa kun lapsi vanheni, sai vaativampia tehtäviä.

Kun puhutaan lapsijärjestön opintoteemoista, marxilaisuus oli hyvällä tavalla avattu, että nuorempikin ihminen pystyi ymmärtämään. Ihan suorilla Marxin ja Leninin sitaateilla pelattiin sitten vanhempien, lähes aikuisten pioneerien koulutusaineistoissa.”

Hurskas ajatus, että pioneeriliitto siirtää pioneerit noin 15-vuotiaana nuorisoliittoon, se ei oikein toiminut missään vaiheessa. Tahtoi olla niin, että kun pioneerit tulivat 15 vuoden murrosikään, nuorisoliitto ei saanut värvättyä niitä. Nuorisoliittoon tuli väkeä enemmän muuta kautta kuin pioneereista. 50-luvun alkuvuosiin saakka oli nousuvaihetta, väkeä tuli järjestöihin, sitten aalto laski alaspäin.

Itse olin Tampereen nuoriso-osaston jäsen 14-15-kesäisestä lähtien ja kaiken näköisissä tapahtumissa mukana. Järjestötalolla nuoriso-osasto järjesti tansseja kerran viikossa, olin mukana levyjä soittamassa ja ovimiehenä ja muuta sellaista, kun ei multa oikein tanssiminen sujunut. Oli myös yhteistoimintaa pioneeri- ja nuoriso-osastojen ja piirien välillä eri tilaisuuksien järjestämisessä.

Pioneerikisat ja avaruuskarnevaalit Tampereella 1960 (Varpu N.)

Poimintoja Työväenmuseo Werstaalla 15.1.2011järjestetystä vasemmistolaisen järjestötoiminnan muisteluiltamasta, jossa menneitä muisteltiin yleisölle näytettyjen valokuvien avustamana:

Eräässä kuvassa oli kuvattu pioneerien kulkuetta, jonka kuvatekstissä luki: “Pioneereja mielenosoituskulkueessa. Jostain syystä muutamilla lapsilla on pahvilaatikko tai peltipurkki päässä, siten, että etupuolelle on tehty aukko silmien kohdalle. Naamioiden tarkoitus ei selviä kuvasta. Onko tarkoitus esittää kosmonautteja?”

Muistelutilaisuudessa läsnä olleen Raija Kanervan mukaan kyseessä olivat Pioneerien 2. Pioneerikisat, jotka järjestettiin 4.-6.6.1960 Tampereella. Termopyleen kentällä oli avaruuskarnevaalit, ja vaikka avaruusteema oli vuoden teemana, muistelija muisti pukeutuneensa peikkopukuun.

Pioneerikisat olivat SDPL:n järjestämiä valtakunnallisia tapahtumia, joita järjestettiin joka viides vuosi. Talousarvio 1960 vuoden pioneerikisoihin oli menoina 5 233 000 mk ja tuloina 5 190 000 mk (vuoden 2024 rahana noin 150 000 €), tappiota tapahtumasta tuli 43 000 mk. Tampereen tapahtumaan oli kutsuttu (sisar)järjestöjen edustajia Neuvostoliitosta, DDRstä, Puolasta, Unkarista, Tšekkoslovakiasta, Norjasta, Bulgariasta ja Romaniasta. Ohjelmaryhmiä puolestaan oli kutsuttu Neuvostoliitosta ja DDRstä, sekä pienempi ryhmä Norjasta.

Pioneerikisojen tapahtumat olivat seuraavat: avajaiset ja avaruuskarnevaalit, pioneerien toimintanäyttely, kulttuurikilpailut, nuorten kykyjen konsertti, pääjuhla (yhteislaulut), vierailut, juhlakulkue, urheilukilpailut, puisto- ja pihakonsertteja, ohjaajien tapaaminen.

Avajaiset pidettiin Termopyleen kentällä illalla 4. kesäkuuta. Avajaiset alkoivat juhlafanfaarein ja tätä seurasi lipunnosto, jonka yhteydessä laulettiin lippulaulu, johon pioneerien lisäksi yleisö otti osaa. Tämän jälkeen kisat avasi SDPL:n puheenjohtaja Toivo Åsvik. Tamperelaiset pioneerit toivat tervehdyksensä, jota seurasi kaupungin tervehdys tapahtumalle. Tätä seurasi lapsikuoron esitys ja avajaiset päättyivät juhlafanfaareihin. Näitä molempia fanfaareja johti Seppo Ohtamaa.

Virallisten avajaisten jälkeen alkoi välittömästi avaruuskarnevaalit Termopyleen kentällä. Juhla-alue rakennettiin siten, että se antoi oikean tunnelman karnevaaleille. Tästä suunnitelmasta oli päävastuussa Ahti Nieminen. Termopyleen kentälle rakennettiin karnevaaleja varten näyttämö, sekä suurikokoinen kuuraketin muotoinen kulissi, jonka kautta esiintyjät tulevat näyttämölle. Rakettiteema toistui myös pienemmässä mittakaavassa kioskien ja lipunmyyntikoppien kohdalla. Aluetta koristeltiin erilaisilla tähti- ja kuurakennelmilla, joita pingotettiin puiden väleihin naruilla.

Avaruuskarnevaalien ohjelma koostui neljästä eri vaiheessa, jonka tarkoituksena oli jäljitellä avaruusmatkaa täydentävillä valo- ja ääniefekteillä. Karnevaalit alkoivat karnevaalikulkueen saapumisella kisafanfaarien säestämänä. Tämän jälkeen Kisällittäret lauloivat kappaletta “Matkatoimisto Kuuttaret r.y.”, jonka jälkeen kuuluttaja ilmoitti kuumatkan alkaneeksi raketilla SDPL 45/60. Raketti lähti liikkeelle savu- ja paukkupommien ja magnetofonista tulevien ääniefektien saattelemana.

Karnevaalien toisessa osassa kerrottiin lähestyttävän kuuta, jolloin Kisällittäret lauloivat viimeisen säkeistön kappaleestaan. Tämän jälkeen laulettiin kisällilauluja. Aikaa oli varattu myös pioneerien leikkituokiolle kuussa. Tämän jälkeen kuulutettiin matkan jatkuvan Venukseen. Venuksessa järjestettiin mannekiinikilpailu, jolloin myös pidettiin kilpailu parhaasta karnevaaliasusta. Venuksesta matka jatkui Marsiin. Marsissa puolestaan leikittiin “Yksi pieni Marsilainen marssi näin” -laulun tahtiin, jolloin pioneerien ohjaajat vetivät yleisöä pitkiin ketjuihin, jotka kulkivat ympäri puistoa.

Karnevaalit päättymisen aloitti kuulutus raketin lähdöstä takaisin Tampereelle, jonka yhteydessä tiedotettiin seuraavan päivän ohjelmasta. Karnevaalin päättäjäissanat lausuttiin ja karnevaalit päätyivät karnevaalilauluun ja kisafanfaareihin.

Pioneerien toimintanäyttely koostui pioneerien tekemistä esineistä ja askartelutöistä, jotka oli lähetetty tapahtumaan etukäteen, ja ne olivat esillä koko tapahtuman ajan. Toimintanäyttely oli jaoteltu neljään osaan. 1. osassa “Pioneerijärjestön edeltäjät” esiteltiin Ihanneliiton ja Työväen järjestönuorten toimintaa. 2 osassa “15 vuotta pioneeriliittoa” tuotiin ilmi osastojen ja piirien välisestä toiminnasta sekä kansainvälisestä toiminnasta kertovaa materiaalia. 3. osassa esiteltiin piirin “päätyönä” lähettämiä ryhmä- ja yksilötöitä. Näiden lisäksi esillä oli elokuvaosasto, jossa esitettiin näyttelyyn lähetettyjä 8 millimetrin filmejä.

Pioneerikisojen toisena tapahtumapäivänä 5.6. järjestettiin kulttuuri- ja urheilukilpailuita. Kulttuurikilpailut oli jaettu neljään lohkoon, joista ensimmäisen lohkon lajeina olivat laululeikit, ryhmätanssi, yksintanssi ja kaksintanssi. Toisen lohkon lajeina lausunta, kuorolausunta, kuvaelmat, sekä puhekilpailu. Koolmannessa lohkossa lajeina olivat kisälliltärlaulu, kisällilaulu, joukkolaulu ja ryhmälaulu. Neljännessä lohkossa puolestaan kilpailulajeina olivat soittimet, kaksinlaulu, kuorolaulu ja kansantanhut. Nuorten kykyjen konsertti muodostettiin esityksistä, jotka olivat voittaneet kulttuurikilpailuissa.

Urheilukisoissa tytöille ja pojille oli omat sarjansa. Kisattavat lajit olivat lentopallo, viestijuoksu 4x 100 metriä sekä kolmiottelu. Kolmiottelut olivat muista poiketen jaettu vielä ikäluokittain sarjoihin: 11-vuotiaat, 13-vuotiaat,15-vuotiaat sekä 17-vuotiaat.

Pioneerikisojen ohjelmistoon kuului myös vierailuja, jossa ennakolta laaditun suunnitelman mukaan pioneerit kävisivät tervehtimässä kaupungissa asuvia työväenliikkeen veteraaneja ja mahdollisesti vanhainkodissa, sekä lastenkodissa. Aineiston valossa kuitenkin näyttää siltä, että ainoastaan kunniakäynti punaisten muistopatsaalle toteutui.

Pioneerikisat olivat myös tilaisuus pioneerien ohjaajille tavata toisiaan, sekä jakaa tietotaitoaan toisilleen. Tässä ohjaajien tapaamisessa esiintyi tanssiorkesteri.

Kolmantena päivänä 6. kesäkuuta pioneerikisojen pääohjelma alkoi juhlakulkueella Hämeenkatua pitkin Ratinan kentälle. Saapumisen jälkeen marssijat purkautuivat marssimuodostelmistaan katsomoon. Kisafanfaarien jälkeen kuultiin juhlaruno, jota seurasi ulkomaalaisten vieraiden tervehdykset sekä ohjelmanumeroita. Näitä seurasi juhlapuhe, jonka jälkeen nähtiin 10 kertaa 100 metrin viestijuoksu. Kulttuurikilpailuissa voittanut kansantanhuryhmä esiintyi, samoin lausunnan voittanut. Tämän jälkeen oli pioneerien yhteisesitys, jossa ensin marssittiin kentälle, sitten nähtiin tyttöjen leikki sekä poikien merimiestanssi. Liinakuvioinnin jälkeen yhteisesitys saavutti finaaliesityksen (tämän luonnetta ei kuvailtu aineistossa). Päättäjäissanat ja kisafanfaarit saattoivat pääohjelman lopuksi yhteisesti laulettuun työväenmarssiin, jota seurasi lipunlasku. Tilaisuudessa myös luovutettiin kunnialippu.

Lähteet: Kansan arkisto (Suomen Demokraattisen Pioneerien Liiton järjestöjaoston arkisto Hea: 3) luettu 17.6.25

15/1/2011 klo 14–16 Työväenmuseo Werstaalla, nauhoite. Kuunneltu ja referoitu 11.6.2025

SOL

Etusivun alku